Jaakko Kivistö
Minä viihdyn keittiössä. Olin ammattikokki kaukaisessa nuoruudessani ja raskaasta ammatista jäi hyviäkin muistoja. Kokkaaminen on luovaa työtä, parhaimmillaan taidetta. Kotikeittiössä se on mielenkiintoisinta silloin, kun kaapeissa on niukasti sisältöä ja joudun improvisoimaan. On saatava pötyä pöytään niistä raaka-aineista, joita sattuu kaapista löytymään. Mottoni kokkina on ettei koskaan kahta kertaa ihan samanlaista ruokaa. Ruokaa pitää tehdä rakkaudella.
Teatteri tekeminen on usein samanlaista. Kun kaikki natsaa: teksti, näyttelijät, ohjaus, lavastus ja tekniikka, syntyy yleensä hyvää jälkeä – etenkin, kun mukana on rakkaus teatteriin ja kaikilla työryhmän jäsenillä on sama päämäärä: että yleisö viihtyy ja liikuttuu, unohtaa ajan ja paikan. Silloin esityksestä tulee näyttelijän ja katsojan yhteinen elämys.
Olin mukana perustamassa vuonna 1992 Karjalohjan Teatteri Kylähullut – ryhmää, joka toimi aktiivisesti toistakymmentä vuotta Kai Lehtisen opetuksessa ja ohjauksessa. Tuttuja ovat myös Salon Teatteri, Vuohensaaren kesäteatteri, Lohjan Teatteri sekä Taaborinvuoren Kivi-juhlat Nurmijärvellä sekä viime vuosina Vaahterateatteri Sammatissa. Eniten olen näytellyt, mutta myös dramatisoinut varsinkin Eeva Joenpellon teoksia näytelmiksi ja opiskellut kirjoittamista. Parasta se on silloin ollut, kun se on monipuolista ollut! Kun on joutunut menemään pelottaviin paikkoihin, mukavuusalueensa ulkopuolelle.