Vessa

Hannamaija Nikander
Onkohan tuo nyt ihan sopivaa? Tuolla tavalla ryysätä tänne…Paikkaan missä jokainen toivoisi rauhaa olla. No viivy nyt hetki seurassani, kun kerran tulit. Älä pelkää, hoidan asiat sitten kun olet lähtenyt.

Hotelli helpotus, toimisto, vessa, veski, pikkula, hyyskä, hyysikkä…. tälläkin rakkaalla lapsella on monta nimeä ja mikä ettei. Tällaisissa paikoissa on tehty suuria päätöksiä paljon, luettu kiinnostavia juttuja, otettu pienet päiväunet, keräilty itseään ja vaikka mitä. Tämä on se paikka, missä riisuudutaan rooleista ja ollaan hetki itsensä kanssa, ihan rauhassa ja piilossa ulkomaailmalta. Huvitan joskus itseäni ajatuksella, miltä vaikka kuninkaallinen, valtion virkamies tai glitterillä kyllästetty poptähti näyttää, kun on toteuttamassa itseään ihan näiden perusasioiden äärellä. Kaikilla on kuitenkin samoja tarpeita joskus.

Tarve teatterin tekemiseen on syttynyt jo varmaan ihan pienenä tyttönä. Haaveeni olla ihan oikean teatterin lavalla toteutui 1996 Lohjan teatterissa. Sitä tietä on nyt kuljettu yli 20 erittäin vaiherikasta ja antoisaa vuotta. Näytteleminen on minun henkireikä, turvatalo ja pakopaikka. Saan oppia itsestäni uusia asioita enkä ikinä tule valmiiksi. Se tieto helpottaa ja vapauttaa. On mielenkiintoista tutkia ihmistä sisältä päin ja olla jonkun toisen kengissä, katsoa maailmaa toisen silmin. Yrittää ymmärtää mielen liikkeitä ja sen mielettömyyttä.

Olen kiitollinen siitä, että tielleni on osunut sellaisia ihmisiä, joilta olen saanut oppia paljon, minuun on luotettu ja uskottu. Siitä tulee turvallinen ja hyvä olo ja sellaisessa olossa on hyvä ja helppo työskennellä ja luoda uutta.

Kiitos kun kävit, mutta nyt pyytäisin hieman rauhaa. Olisi asioita hoidettavana.