Niko Mikkonen

Astuit kirjastohuoneeseen, josta löysit minut, Nikon. Kunhan et pidä kovaa meteliä, niin olet enemmän kuin tervetullut.

Minä nautin suunnattomasti omasta rauhasta ja hiljaisuudesta. Kun olen samalla myös ahkera lukija, niin kirjastohuone lienee minulle enemmän kuin luontainen elinympäristö.

Introvertistä perusluonteestaani huolimatta minä annan ajoittaista arvoa myös sosiaaliselle elämälle; kanavoin luovia energioitani niin näyttelemisen, laulamisen kuin runonlausunnankin saralla. Taidetaanpa minut muuten tuntea myös äkkiväärästä verbaali- ja tilannehuumoristani, jolla saan joskus oikein mainiot naurut irrotettua. Silloin tällöin jopa muilta kuin itseltäni!

Pitkälti toistakymmentä vuotta erinäisten taideharrasteiden parissa ovat muovanneet minusta henkilön, joka haluaa päästää valloilleen kaikki ne kummalliset hahmot ja tarinat, jotka ovat vuosikausia eläneet sisälläni ja vaatineet kiivaasti ulospääsyä. On tuulettamisen, ja tuulettumisen, aika. Lohjan Huoneteatteri tarjoaa minulle upeat “työkaverit” ja turvallisen työympäristön toteuttaa mitä moninaisimpia ideoita.

Näyttelemistä pidän sielunhoidollisena elämäntapavalintana ja ”silkkana hullujen hommana.” Olen Lohjan seudulla tullut tutuksi vuosien varrella niin Lohjan teatterin, Teatteri Tralan kuin Vaahterateatterinkin tuotannoista. Myös bänditoiminnassa minulla on jo maileja takana. Tuttuja kokoonpanoja vuosien varrelta ovat niin Roughbone, Black Fly kuin Pyhä Jysäyskin. Tätä nykyä vokalisointi hoituu The Bluespace-yhtyeessä. Haaveissa minulla on toteuttaa jonain päivänä omista suosikkikappaleistani koostuva akustis-elektroninen soololevy, jolla saan laulaa ”sieluni kyllyydestä.” Aion lähitulevaisuudessa panostaa vahvasti myös kirjallisen ilmaisuni kehittämiseen.